Näin hänestä unta. Pitkästä aikaa. Siinä hän oli uhkaavampi kuin aikoihin. Yleensä unissani hän on vain ärsyttävä, alkamassa juomaan ja minä mietin, että hitsi, minun on lähdettävä muualle siksi aikaa tai muutettava kokonaan pois, riippuen vähän juomisen luonteesta.
Mutta nyt tilanne olikin jo päällä ja minä jumissa jossain huoneessa kahden hänen kanssaan. Eikä hän tyytynyt nauttimaan humalastaan vaan kohdisti kaiken kiukkunsa ja kaunansa minuun. Tilanne muistutti hyvin paljon niitä lukemattomia aamuöitä, joiden jälkeen mietin aina, vähän ihmetellen, että: selvisin sittenkin yhtenä kappaleena, tällä kertaa, ja että: ei koskaan enää. Eli sinänsä tuttu tilanne, olen vain nähnyt niistä unia melko harvoin ja siksi ihmetyttää että miksi nyt, miksi hän nyt seisoi edessäni ja huusi ja uhkaili ja löi?
Periaatteessa elän yhtä mielenkiintoisinta ja toiveikkuutta herättävintä aikaa elämässäni, mutta ehkä jollain tavalla tunnen olevani samalla tavalla ansassa. Omien tunteideni ja halujeni uhkaama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti