Haluaisin tehdä tämän helposti ja mukavasti. Tai niin helposti ja mukavasti kuin tällaisen nyt voi. Eniten haluaisin vain unohtaa koko jutun. Olla kuin sinua ei olisi koskaan ollutkaan. Vaikka kaivautua jonnekin ja nukkua kunnes olet lähtenyt pois. Tai katsoa eteenpäin, kavuta itse kevään selkään ja mennä jonnekin, kauas, jonnekin missä kukaan ei ikinä ole kuullutkaan sinusta. Missä mikään ei muistuta sinusta. Niin houkuttelevaa, lähteä sanaakaan sanomatta, taakseen katsomatta. Jättää kaikki epämääräisyys ja aloittaa alusta. Hyvin houkuttelevaa, vaikkakin kovin epäreilua sinua kohtaan. Ja tiedänhän minä etten pystyisi unohtamaan sinua niin kauan kun välillämme on sanomattomia asioita, selittämättömiä tekoja, kysymättömiä kysymyksiä, vastauksia ilmassa leijumassa, niin ei minun auta muu kuin tehdä se. Kysyä ja kertoa.
Helpoiten ja nopeimmin asia kai hoituisi soittamalla tai sopimalla tapaaminen, jos siis olisin normaaleilla kommunikaatiotaidoilla varustettu ihminen, mutta kun en ole, niin minä päästin sisäinen nörttini irti ja lähetin sinulle sähköpostia. Minkään kirjeen kirjoittaminen ei ole ollut niin vaikeaa kuin sen. Miten yhtäkkiä kaikki voikaan sotkeutua ja kadota. Ajatukset, halut, päämäärät, toiveet, päätökset. Mutta tein sen kuitenkin. Päästäkseni vihdoin eteenpäin. Ja vaikka olen varautunut vastaukseesi, luulen tietäväni sen, niin silti tulen hermoilemaan täällä koneeni toisella puolella siihen asti kunnes saan vastauksesi.
Joten, kirjettäsi odottaen
K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti