kirjoittaa sinulle sähköpostia ja kertoa
vihdoin tunteeni, koska linjani eivät kestä tätä jatkuvaa leipomista johon
turhautuneisuuteni olen yrittänyt tukahduttaa. Päättänyt, että nyt otan elämäni
omiin käsiini, tartun hetkeen ja muut kliseet, enkä jää tuleen makaamaan tai
roiku löysässä hirressä, vaan kerrankin sanon ja kysyn jotain ihan suoraan. Tai
no, melkein suoraan, kasvotusten sitä ei tule ikinä tapahtumaan. Koska, niinkuin eräs kaverini sanoi, kuinka
pahasti siinä voi käydä? Tyyppi ei ehkä ole kiinnostunut. Siinä se. Ja se siitä
sitten.
Mutta. Ei minun tarvitsekaan kirjoittaa. Koska minulle
selvisi tänään sinun tunteesi: niitä ei ole. Tai teoriassa voihan niitä vielä ollakin, kuumimmat
ajatuksesi kohdistuvat kuitenkin johonkuhun toiseen. Etkä sinä valitettavasti ole
polyamorinen. Joten se tosiaan siitä sitten. Minun sydämenikin tajuaa tämän
varmasti. Ihan varmasti. Ei ehkä vähään aikaan, mutta joskus.
(Blogi ei kuitenkaan pääty tähän, koska vaikken olisikaan
käsittänyt väärin niin tuskin menee kovinkaan kauaa kunnes hormonien
riepottamat aivoparkani alkavat huokailla jonkun toisen ystävällisen ja kauniin
olennon perään ja sitten minulla on taas paljon asiaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti