Runo

Kirjoitin tämän runon kolmansien treffiemme jälkeen ja koska en pääsekään kantakahvilani Rakkausrunoiltaan ystävänpäivänä niin laitan sen tänne:

Kellun

Tiskaan astiat ja imuroin,

keskustelen kiinnostuneesti,

tarvon sohjossa kauppaan,

teen kaiken kuten aina ennenkin.

Tai siltä se näyttää.

Oikeasti

minä kellun.

Katseesi ja läsnäolosi lämmössä.

Ne ympäröivät minut kaikkialta. Kaikkialla.

Kun teen kauppalistaa,

hymyilen tuntemattomalle kiitokseksi oven avauksesta,

jonotan kirjaston lainausautomaatille,

osa minua

näkee vain kätesi asennon kahvikupin ympärillä,

muistaa sen kuinka lähellä jalkateräsi minua olikaan,

tuntee vain sen ihmeen, että

sinä.

Minusta.